Olen melkein viikon ollut kissan yksinhuoltaja, kun puoliso on reissussa. Huh huh sanon minä! Aamuisin kissa tulee heti sänkyyn kun herään ja siinä pidetään ensimmäinen silitystuokio. Sitten onkin jo kova nälkä ja naukuminen alkaa. Kissa tietää odottaa märkäruokaa (jota annetaan vain aamuisin), kun menen keittiöön. Marssijärjestyksen mukaan ruoan saa ensin kissa, sitten vasta voin alkaa kahvinkeittoon. Lehden saan lukea usein miten rauhassa, vain muutamana aamuna pieni tassu on koputtanut reittäni ja pyytänyt päästä syliin. Työpäivän jälkeen kotona odottaa hellyyndenkipeä kissa. Lilleke juoksee eteiseen vastaan ja seuraa minua huoneesta toiseen. Iltaohjelmaan kuuluu laatikon siivous, veden vaihto ja silittelyä.
Lillekeltä lähtee taas karvaa niin paljon, että siitä määrästä saisi paksut kintaat. Karvapallo-oksennuksia on löytynyt sekä eteisen että makuuhuoneen matolta. Nyt on sitten joka matolle oksennettu. Siivoamiseen kyrsiintyneenä otin tavaksi harjata kissan joka ilta ja se on auttanut. Onneksi Lilleke rakastaa harjaamista!
Kissa on hirveän kiinnostunut siitä mitä teen ja innostunut tutkimaan paikkoja. Uusia piilopaikkoja on löytynyt liuta ja välillä onkin ollut melkoinen etsiminen, kun kissa on pysytellyt hiljaa esim. näissä paikoissa:
Kuluneen viikon ajan se on maannut sohvalla ja kynsinyt erinäisiä huonekaluja, jotka piti suojata:
Olemme saaneet Lilleken ehdollistettua yhdelle asialle: kun istun sohvalle, kissa tulee välittömästi syliin. Se tietää saavansa sillä paikalla silityksiä niin kauan kuin haluaa. Eipä se meitä haittaa, päin vastoin. Mukavaa kun kehruukone hyrisee ja lämmittää. Lillekellä on tapana pistää tassut rintakehäni päälle ja tuijottaa kasvojani. Välillä pitää ottaa kynnet esiin (auts!), mutta luin jostain että kissa ilmaisee tyytyväisyyttään siten.
Naapuritaloyhtiössä käynnistyi putkiremontti, mikä tarkoittaa infernaalista porausta klo 7-15. Kuvittelin ettei matala poran jylinä haittaa Lillekeä, mutta tänä aamuna huomasin kuinka kissan selässä nyki. Harmi ettei kissoille tehdä korvatulppia! On siitä metelistä hyötyäkin, nimittäin Lilleken päivärytmi alkaa kääntyä samanlaiseksi kuin meidän. Tähän asti kissa on juossut yöt, mutta nyt käyttää mielummin yön hiljaiset tunnit nukkumiseen ja päivällä leikkii.
Olemme kokeilleet kahta uutta asiaa. Ensimmäinen on pellettivessa. Lilleke on tähän asti käyttänyt Öko-puuhiekkaa (tai jotain sinne päin), jonka sekaan olemme laittaneet pellettiä. Tänään vaihdomme ensi kertaa kokonaan pellettiin ja jännitimme uskaltaa hieno neitimme käydä tarpeillaan uudistuneessa käymälässään. Tilannekatsaus ja jipii! Laatikkoa on käytetty! Pellettien käyttö on huomattavasti halvempaa ja siistimpää kuin tavallisen kissanhiekan ja puuhiekan.
Toinen asia on katkaravut. Kokeilimme mitä mieltä Lilleke näistä merenelävistä on, ja tykkäsihän se!
Lilleke on toipunut leikkauksesta ihan uskomattoman hyvin. Haava on siisti ja kaunis, eikä vatsa turvota. Itse arpi ei onneksi kiinnosta Lillekeä juuri lainkaan, joten se saa parantua rauhassa. Kaikki on siis erittäin hyvin!
Vaikka kiipeilypuu oli leikkauksen vuoksi vain päivän pois käytöstä, Lilleke kaipasi sitä kovasti. Kissa kävi ihmettelemässä tyhjän rungon juurella ja heitti syyttäviä katseita meihin päin. Lepsuja kun ollaan niin väsättiin puu paikoilleen. Pieni vahinko oli kuitenkin päässyt käymään, nimittäin raapimisen kohde ei ollutkaan enää puu vaan - tättärää! - meidän sohvan kulma! Eräänä aamuna kissa venytteli antaumuksella sohvaa vasten ja kynsi minkä tassuista irti sai. Nyt sohva on vähän aikaa pannassa ja sen vieressä on raapimislauta.
Leikkimisen suhteen kissa on on-off: joko ei kiinnosta yhtään tai sitten vöyhötetään ihan täysillä. Yöllä on mukava touhuta lelujen kanssa ja tehdä jotain kiellettyä.
Päivisin pöydällä kiipeily on kielletty, mutta öisin?
Syyllisen paljasti pieni yksityiskohta...
Tämän hetkiset suosikkilelut
Ja kun lähdin töihin, niin kissa jäi juoksemaan TÄYSILLÄ sohvan ja kiipeilypuun väliä! Siis ensin väijyi sohvalla (siinä muovien päällä) kiipeilypuuta. Sitten TÄYSILLÄ suoraan puun yläpesään ja äkkiä väijymään sohvaa! Parin sekunnin väijymisen jälkeen taas TÄYSILLÄ alas kiipeilypuusta sohvan kulmalle! Ihme tyyppi :D
Mutta leikkii se pölliäinen meidänkin kanssa :)
Lisäksi kissa avusti tänään paperihommissa. Mapittamaan siitä ei ollut ja loppupeleissä sohvalta löytyi parempaakin tekemistä kuin papereiden lajittelu:
Tänään saattoi olla Lilleken elämän ikävin päivä. Oikeastaan se alkoi jo eilen illalla. Ruokakuppi piti ottaa pois yhdeksältä illalla, mikä harmitti sekä meitä että kissaa, joka ei ollut koko päivänä syönyt juuri mitään. Yö oli rauhallinen kiiman mentyä ohi, ilmeisesti hän viihtyy öisin itsekseen.
Aamulla tapahtui Lilleken mielestä kaksi käsittämätöntä asiaa. Ensinnäkin, ruokakuppi oli ja pysyi tyhjänä. Ei auttanut vaikka kuinka ravasi olohuoneen ja keittiön väliä tarkistamassa josko kuppiin olisi ilmestynyt raksu tai pari. Kissa jopa hinkusi meidän kanssa aamupalapöytään, vaikka ei aikaisemmin ole osoittanut minkäänlaisia kerjäämisen merkkejä. Taisi olla kova nälkä, mutta minkäs teet kun eläinlääkäri oli syömisen kieltänyt. Toinen asia oli kiipeilypuu: tukimme Lilleken rakkaan pesän viltillä, jottei kissa menisi sinne pakoon. Tämä herätti suurta hämmästystä neidissä, joka kuikili epätoivoisesti ylös omaan kotiinsa.
Lähtö sujui hyvin. Lilleke meni kiltitsti koppaan, vaikka olikin hieman epäilevä. Automatkasta hän ei pitänyt. Lonksuttava auto ja lumen töyssyttämä tie tekivät muutaman kilometrin matkasta ikävän. Onneksi ei tullut matkapahoinvointia tai mitään muutakaan laina-autoon.
Perillä eläinlääkärin luona kissa olikin jo aika stressaantunut. Hinkkasi päätä kopan verkko-oveen ja tarkkaili silmät pyöreinä ympärilleen. Onneksi emme joutuneet odottamaan kovin kauaa. Kissan tiedot kirjattiin ylös tietokoneelle. Vastaanotossa ihmettelivät rotua ja eläinlääkäri kysäisi onko kissa otettu jalostustarkoituksessa - no ei todellakaan! Muuten eläinlääkäri oli oikein mukava ja rauhallinen.
Lillekeä pelotti tulla kopasta, mutta onneksi olimme lähellä silittelemässä häntä. Pidin kissasta kiinni ja eläinlääkäri laittoi nukutuspiikin neidin pyllyyn. Kissa ei inahtanutkaan! Aine oli ilmeisen tuhtia, nimittäin jalat pettivät melkein heti alta. Siliteltiin ja juteltiin Lillenille. Olo oli aika kamala. Toivottavasti en koskaan joudu viemään kissaa lopetettavaksi.
Leikkaus oli ilmeisesti mennyt hyvin. Eläinlääkäriä ei voinut jututtaa, sillä Lilleken leikkauksen aikana asemalle oli tullut toinen kiireellinen leikkaustapaus, jonka kimpussa molemmat eläinlääkärit olivat. Paperit ja lasku tulevat postissa. Ilmeisesti sieltä myös soitetaan jos on jotain vialla. Lilleken korvassa oli ollut jotain tuhrua ja siitä otettiin näyte. Liekö käynyt jotain syksyn karkureissulla?
Kotona kissa torkkui tovin ja kävi ihmettelemässä olematonta ruokakuppia, jonka pahat tädit olivat nostaneet kokonaan pois. Ruokaa kun ei saanut antaa ennen kuin kävely sujuu normaalisti, eikä Lilleken hoipertelu ihan vakuuttanut:
Pian kissaneiti kuitenkin tokeni ja pääsi syömään. Sen jälkeen hän on ollut aivan kuin ei mitään. Kävelee normaalisti ja hypähtää sohvalle. Ehkä hän itse tietää minkä verran voi kurotella. Kiipeilypuu tosin on purettu ettei Lilleni ota isoja loikkia. Olen hämmästynyt näin nopeasta toipumisesta! Kuvittelin että kissa pötköttäisi vielä tämän illan täyttä häkää. Jos ihmiselle tehtäisiin samanlainen operaatio, toipuminen veisi viikkoja. Onneksi Lilleke tykkää myös maata sohvalla siliteltävänä, joten lepoakin tulee. Muuten, haava on siisti ja pieni, kuva vähän vääristää.
Pieni ongelma tosin on. Haavaa ei saa nuolla. Lilleke nuolee itseään joka päivä tosi paljon. Suututtaa ettei saatu kauluria tai suojasukkaa eläinlääkäriltä ("Kissat eivät pidä niistä") ja nyt pitäisi kai yötäpäivää vahtia kissaa. Toivon ettei pieni nuoleminen haittaa, koska niin hän taatusti tekee yöllä kun emme vahdi.
