Hiljainen viikko

Tulin kipeäksi alkuviikosta ja olen pysytellyt Lilleken riemuksi tiiviisti sohvalla. Kissa on ollut ihan ihmeissään, kun joku on koko ajan sen seurana. Pari päivää se on jaksanut valvoa päivät ja nukkua yöt (ei ole edes meidän sängyssä vieraillut!), mutta tänään tuli toppi ja oli pakko ottaa päivän mittaiset päiväunet.

Kerrostalokyttääjä

"Kissalla tulisi aina olla paikka, josta on näkymä ulos ikkunasta. Ei ole väliä, katsooko kissa metsään vai suoraan ruuhkaiselle kadulle, kissa nauttii mistä tahansa liikkuvasta tapahtumasta. Ikkunassa kissa voi myös nauttia auringosta juuri sen verran kuin haluaa, koska kaikki kissat eivät välttämättä halua olla lämpimässä koko ajan."

Onnellinen kissa

Lopetettiin pahoinvointilääkkeen antaminen maanantaina ja tippojen laitto seuraavana päivänä. Johan alkoi kissalle ruoka maistua! Ihan uskomatonta! En tiedä oliko koko kuurista mitään hyötyä, kun silmät edelleen rähmii. Rähmä on varmaan Lilleken unihiekkaa, eikä siihen mitkään tipat auta. Kissa näyttää onnelliselta, joten olkoon.

Lilleke on löytänyt uuden nukkuma-alustan, nimittäin Eevan rintakehän ja jalat. Ilmeisesti siinä on turvallista olla. Minäkin sain viime yönä osani, kun Lilleke tuli jalkojeni päälle. Heräsin kun jalkoja kuumotti ja painoi. Kissa nukkui tyytyväisenä ja mietin miten saan sukat pois jalasta ettei olisi niin kuuma. Liikutin varovasti jalat erilleen ja annoin kissa pudota siihen väliin. Sitten uni jatkui.

Kissaneiti sairastaa

Lilleke kävi maanantaina eläinlääkärissä. Silmät rähmivät, korvat kutisivat, iho hilseili ja karvaa lähti enemmän kuin tarpeeksi. Tuloksena oli melkoinen lääkearsenaali pariksi viikoksi: tipat silmiin ja korviin, öljyä iholle, pahoinvointia ehkäisevät lääkkeet ja toipilasruokaa.

Kissa vihaa tippojen laittoa ja pahoinvointilääkettä. Meistäkin on inhottavaa antaa niitä, kun tiedetään ettei Lilleke tykkää. Pakko se vaan on, että pääsisi kerralla eroon noita sairauksista ja sitten voisi olla taas rauhassa.

Onneksi Lilleke leppyy nopeasti. Kissa tulee edelleen aamuisin tervehtimään meitä, vaikka tietääkin että sen jälkeen joutuu ottamaan lääkkeet. Tosin viime aikoina visiittejä on tehty myös öisin. Olen eräänkin kerran herännyt aamuyöstä tunteeseen, että joku tuijottaa ja kun avaan silmät, niin näen Lilleken pyöreän pään. Ei voi kuin nauraa! Kissa tykkää myös tulla nukkumaan meidän väliin, eikä välitä vaikka tilaa olisi tosi vähän, sillä neiti änkeää itsensä pieneenkin rakoon. Sitten kuunnellaan kehräystä HHHRRRRR, HHHRRRRR, PURRRRRRRR!

Viime viikonloppuna Lilleke sai liudan uusia tuttavuuksia, kun pohjoisen poppoo kävi meillä. Anoppi oli vähän pelottava aluksi, mutta pian arkuus helpotti ja Lilleke sai uuden ystävän.

Ihania jutteroisia!

Meinasin aloittaa tämän päivityksen sanoilla "posti toi tullessaan", mutta sitten muistin ettei posti tuonut mitään. Luvatun kotiinkuljetuksen sijaan hain omin pikku kätösin ison paketin Zooplussan tavaraa Postista ja raahasin sen kotiin auraamattomia katuja pitkin. Voi Itella...

Kissa oli jo eteisessä vastassa kun pääsin sisään. Iso pahvilaatikko pelästytti neitokaisen pahanpäiväisesti ja sainkin purkaa sen rauhassa. Tilasin roppakaupalla märkäruokaa, jota Lilleke söisi niin paljon kuin sitä vain annettaisi.




Päivittäistä harjausoperaatiota helpottaakseni tilasin uuden harjan. Furminaattori on hyvä, mutta näin talvella turkki ja harjaaja ovat sähköisiä ja irtokarvat leijailevat furminaattorista ties minne. Uusi harja on kerää karvat kätevästi ristikon taakse, josta ne on helppo ottaa pois. Ja kissa kehrää... :)




Lisäksi tilasin muutaman lelun, joista yksi otettiin heti käyttöön. Lilleke rakastaa palloja, varsinkin pingispalloja. Ongelma niiden kanssa on se, että ne tahtovat mennä sohvan ja lipaston alle, eikä niitä saa pois kuin sählymailalla. Probleema on nyt ratkaistu! Uudessa lelussa pallo kiertää kehää ja on sen verran iso, ettei tule rinkulasta ulos. Lisäksi lelun keskiosa on raavittavaa ainesta (en tiedä mitä) ja laidalla töröttää vieteri jonka päässä on höyheniä ja karvaa. Kissa on ihan tohkeissaan! Jee!

Maanantaituuria?

Meillä on ollut työhuoneessa Lilleken kantokoppa. Ajateltiin, että jos kissa haluaa pötkötellä työhuoneessa, niin siinä on sille paikka. Ei se ole kopassa viihtynyt. Ehkä muistissa on karsea reissu eläinlääkäriin? Tänään kuitenkin löysin neitokaisen ähräämässä kopassa. Ihmettelin ääntä ja mietin onko kissa vienyt jonkun "saaliin" koppaan ja repii sitä. Menin katsomaan ja totesin, että Lilleke tassutti kopan pohjalla olevaa kylppärinmattoa. Tai niin luulin. Kun menin lähemmäksi, haistoin jota mikä ei kuulunut sinne. Kissa säntäsi pakoon kun totuus paljastui: Lilleke oli yrittänyt epätoivoisesti kuopsuttaa mattoa, jotta saisi PISSAN piiloon! Eikä siellä ollut vain yksi läntti, vaan olipa neiti päivän aikana ehtinyt tehdä toisen lirun:



Aargh! Ilmeisesti kissa oli ajatellut, että "hmm... onpa mukavaa kun sain toisenkin vessan"! Ainakaan ilmeestä päätellen hän ei näyttänyt olevan pahoillaan, vaan pikemminkin hämmentynyt kaikesta vöyhötyksestä.



Siivosin kissan laatikon niin perustellisesti kloriitilla, että luulisi kelpaavan. Pellettikin on ihan tuoretta. Toivottavasti löydän aamulla laatikosta jotain enkä esim. sängyn alta tai sohvalta...

Seuraa johtajaa ja piilosta-leikit

Olen melkein viikon ollut kissan yksinhuoltaja, kun puoliso on reissussa. Huh huh sanon minä! Aamuisin kissa tulee heti sänkyyn kun herään ja siinä pidetään ensimmäinen silitystuokio. Sitten onkin jo kova nälkä ja naukuminen alkaa. Kissa tietää odottaa märkäruokaa (jota annetaan vain aamuisin), kun menen keittiöön. Marssijärjestyksen mukaan ruoan saa ensin kissa, sitten vasta voin alkaa kahvinkeittoon. Lehden saan lukea usein miten rauhassa, vain muutamana aamuna pieni tassu on koputtanut reittäni ja pyytänyt päästä syliin. Työpäivän jälkeen kotona odottaa hellyyndenkipeä kissa. Lilleke juoksee eteiseen vastaan ja seuraa minua huoneesta toiseen. Iltaohjelmaan kuuluu laatikon siivous, veden vaihto ja silittelyä.



Lillekeltä lähtee taas karvaa niin paljon, että siitä määrästä saisi paksut kintaat. Karvapallo-oksennuksia on löytynyt sekä eteisen että makuuhuoneen matolta. Nyt on sitten joka matolle oksennettu. Siivoamiseen kyrsiintyneenä otin tavaksi harjata kissan joka ilta ja se on auttanut. Onneksi Lilleke rakastaa harjaamista!



Kissa on hirveän kiinnostunut siitä mitä teen ja innostunut tutkimaan paikkoja. Uusia piilopaikkoja on löytynyt liuta ja välillä onkin ollut melkoinen etsiminen, kun kissa on pysytellyt hiljaa esim. näissä paikoissa:

Vanhoja metkuja ja uusia konsteja

Kuluneen viikon ajan se on maannut sohvalla ja kynsinyt erinäisiä huonekaluja, jotka piti suojata:







Olemme saaneet Lilleken ehdollistettua yhdelle asialle: kun istun sohvalle, kissa tulee välittömästi syliin. Se tietää saavansa sillä paikalla silityksiä niin kauan kuin haluaa. Eipä se meitä haittaa, päin vastoin. Mukavaa kun kehruukone hyrisee ja lämmittää. Lillekellä on tapana pistää tassut rintakehäni päälle ja tuijottaa kasvojani. Välillä pitää ottaa kynnet esiin (auts!), mutta luin jostain että kissa ilmaisee tyytyväisyyttään siten.

Naapuritaloyhtiössä käynnistyi putkiremontti, mikä tarkoittaa infernaalista porausta klo 7-15. Kuvittelin ettei matala poran jylinä haittaa Lillekeä, mutta tänä aamuna huomasin kuinka kissan selässä nyki. Harmi ettei kissoille tehdä korvatulppia! On siitä metelistä hyötyäkin, nimittäin Lilleken päivärytmi alkaa kääntyä samanlaiseksi kuin meidän. Tähän asti kissa on juossut yöt, mutta nyt käyttää mielummin yön hiljaiset tunnit nukkumiseen ja päivällä leikkii.

Olemme kokeilleet kahta uutta asiaa. Ensimmäinen on pellettivessa. Lilleke on tähän asti käyttänyt Öko-puuhiekkaa (tai jotain sinne päin), jonka sekaan olemme laittaneet pellettiä. Tänään vaihdomme ensi kertaa kokonaan pellettiin ja jännitimme uskaltaa hieno neitimme käydä tarpeillaan uudistuneessa käymälässään. Tilannekatsaus ja jipii! Laatikkoa on käytetty! Pellettien käyttö on huomattavasti halvempaa ja siistimpää kuin tavallisen kissanhiekan ja puuhiekan.

Toinen asia on katkaravut. Kokeilimme mitä mieltä Lilleke näistä merenelävistä on, ja tykkäsihän se!

Rennosti viikonlopun viettoon

Kun emännät nukkuvat niin kissa hyppii pöydällä

Lilleke on toipunut leikkauksesta ihan uskomattoman hyvin. Haava on siisti ja kaunis, eikä vatsa turvota. Itse arpi ei onneksi kiinnosta Lillekeä juuri lainkaan, joten se saa parantua rauhassa. Kaikki on siis erittäin hyvin!



Vaikka kiipeilypuu oli leikkauksen vuoksi vain päivän pois käytöstä, Lilleke kaipasi sitä kovasti. Kissa kävi ihmettelemässä tyhjän rungon juurella ja heitti syyttäviä katseita meihin päin. Lepsuja kun ollaan niin väsättiin puu paikoilleen. Pieni vahinko oli kuitenkin päässyt käymään, nimittäin raapimisen kohde ei ollutkaan enää puu vaan - tättärää! - meidän sohvan kulma! Eräänä aamuna kissa venytteli antaumuksella sohvaa vasten ja kynsi minkä tassuista irti sai. Nyt sohva on vähän aikaa pannassa ja sen vieressä on raapimislauta.



Leikkimisen suhteen kissa on on-off: joko ei kiinnosta yhtään tai sitten vöyhötetään ihan täysillä. Yöllä on mukava touhuta lelujen kanssa ja tehdä jotain kiellettyä.

Päivisin pöydällä kiipeily on kielletty, mutta öisin?


Syyllisen paljasti pieni yksityiskohta...


Tämän hetkiset suosikkilelut


Ja kun lähdin töihin, niin kissa jäi juoksemaan TÄYSILLÄ sohvan ja kiipeilypuun väliä! Siis ensin väijyi sohvalla (siinä muovien päällä) kiipeilypuuta. Sitten TÄYSILLÄ suoraan puun yläpesään ja äkkiä väijymään sohvaa! Parin sekunnin väijymisen jälkeen taas TÄYSILLÄ alas kiipeilypuusta sohvan kulmalle! Ihme tyyppi :D

Mutta leikkii se pölliäinen meidänkin kanssa :)


Lisäksi kissa avusti tänään paperihommissa. Mapittamaan siitä ei ollut ja loppupeleissä sohvalta löytyi parempaakin tekemistä kuin papereiden lajittelu:

Potilas

Tänään saattoi olla Lilleken elämän ikävin päivä. Oikeastaan se alkoi jo eilen illalla. Ruokakuppi piti ottaa pois yhdeksältä illalla, mikä harmitti sekä meitä että kissaa, joka ei ollut koko päivänä syönyt juuri mitään. Yö oli rauhallinen kiiman mentyä ohi, ilmeisesti hän viihtyy öisin itsekseen.

Aamulla tapahtui Lilleken mielestä kaksi käsittämätöntä asiaa. Ensinnäkin, ruokakuppi oli ja pysyi tyhjänä. Ei auttanut vaikka kuinka ravasi olohuoneen ja keittiön väliä tarkistamassa josko kuppiin olisi ilmestynyt raksu tai pari. Kissa jopa hinkusi meidän kanssa aamupalapöytään, vaikka ei aikaisemmin ole osoittanut minkäänlaisia kerjäämisen merkkejä. Taisi olla kova nälkä, mutta minkäs teet kun eläinlääkäri oli syömisen kieltänyt. Toinen asia oli kiipeilypuu: tukimme Lilleken rakkaan pesän viltillä, jottei kissa menisi sinne pakoon. Tämä herätti suurta hämmästystä neidissä, joka kuikili epätoivoisesti ylös omaan kotiinsa.

Lähtö sujui hyvin. Lilleke meni kiltitsti koppaan, vaikka olikin hieman epäilevä. Automatkasta hän ei pitänyt. Lonksuttava auto ja lumen töyssyttämä tie tekivät muutaman kilometrin matkasta ikävän. Onneksi ei tullut matkapahoinvointia tai mitään muutakaan laina-autoon.

Perillä eläinlääkärin luona kissa olikin jo aika stressaantunut. Hinkkasi päätä kopan verkko-oveen ja tarkkaili silmät pyöreinä ympärilleen. Onneksi emme joutuneet odottamaan kovin kauaa. Kissan tiedot kirjattiin ylös tietokoneelle. Vastaanotossa ihmettelivät rotua ja eläinlääkäri kysäisi onko kissa otettu jalostustarkoituksessa - no ei todellakaan! Muuten eläinlääkäri oli oikein mukava ja rauhallinen.

Lillekeä pelotti tulla kopasta, mutta onneksi olimme lähellä silittelemässä häntä. Pidin kissasta kiinni ja eläinlääkäri laittoi nukutuspiikin neidin pyllyyn. Kissa ei inahtanutkaan! Aine oli ilmeisen tuhtia, nimittäin jalat pettivät melkein heti alta. Siliteltiin ja juteltiin Lillenille. Olo oli aika kamala. Toivottavasti en koskaan joudu viemään kissaa lopetettavaksi.

Leikkaus oli ilmeisesti mennyt hyvin. Eläinlääkäriä ei voinut jututtaa, sillä Lilleken leikkauksen aikana asemalle oli tullut toinen kiireellinen leikkaustapaus, jonka kimpussa molemmat eläinlääkärit olivat. Paperit ja lasku tulevat postissa. Ilmeisesti sieltä myös soitetaan jos on jotain vialla. Lilleken korvassa oli ollut jotain tuhrua ja siitä otettiin näyte. Liekö käynyt jotain syksyn karkureissulla?



Kotona kissa torkkui tovin ja kävi ihmettelemässä olematonta ruokakuppia, jonka pahat tädit olivat nostaneet kokonaan pois. Ruokaa kun ei saanut antaa ennen kuin kävely sujuu normaalisti, eikä Lilleken hoipertelu ihan vakuuttanut:



Pian kissaneiti kuitenkin tokeni ja pääsi syömään. Sen jälkeen hän on ollut aivan kuin ei mitään. Kävelee normaalisti ja hypähtää sohvalle. Ehkä hän itse tietää minkä verran voi kurotella. Kiipeilypuu tosin on purettu ettei Lilleni ota isoja loikkia. Olen hämmästynyt näin nopeasta toipumisesta! Kuvittelin että kissa pötköttäisi vielä tämän illan täyttä häkää. Jos ihmiselle tehtäisiin samanlainen operaatio, toipuminen veisi viikkoja. Onneksi Lilleke tykkää myös maata sohvalla siliteltävänä, joten lepoakin tulee. Muuten, haava on siisti ja pieni, kuva vähän vääristää.



Pieni ongelma tosin on. Haavaa ei saa nuolla. Lilleke nuolee itseään joka päivä tosi paljon. Suututtaa ettei saatu kauluria tai suojasukkaa eläinlääkäriltä ("Kissat eivät pidä niistä") ja nyt pitäisi kai yötäpäivää vahtia kissaa. Toivon ettei pieni nuoleminen haittaa, koska niin hän taatusti tekee yöllä kun emme vahdi.

Sunnuntai

Aamulla luimme kuolinilmoituksia Helsingin Sanomista.



Illalla löysimme kynnenpalan sohvalta.

Lilleken lista

TOP 3:

1) Kiima: aina ja ikuisesti mielessä. Vie keskittymiskyvyn kaikelta muulta.



2) Silittäjät: sekä vanhat että uudet rapsuttajat kelpaavat. Ihaninta on maata sohvalla ja olla silitettävänä.



3) Leikkiminen: uusi taito, johon tarvitaan vielä vähän emäntien apua.



INHOKKI: Imuri! Ääni jäykistää ja saa kissan pakenemaan kiipeilypuun ylimmälle tasolle. Koko vehkeen olemassaolo on täysi mysteeri.



UUSI TUTTAVUUS: Sixpack-laatikko. Käy poikaystävästä ja majapaikasta. Ehkä joskus vielä lelusta, kuten Maru-kissalla.

Kurrrr, purrr, mooou!

Muutama päivä on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kiimainen kissa vaatii huomiota ja paijaamista joka ilta, mikä on kyllä ihanaa. Toivoin kissaa, joka tykkää silityksistä ja tulee syliin. Tämä syliin tuleminen on uusi asia, jota Lilleke on uskaltautunut tekemään. Olen siitä kovin iloinen!



Luulin että kiimaisen neitokaisen mouruaminen menisi ihan kamalaksi, mutta ei se niin hirveää olekaan. Lilleke on päivät suhteellisen hiljaa, nukkuu ja möllöttää kiipeilypuussa. Iltaa kohti hän heräilee, naukuu ja syö. Sitten alkaa se kurnutus, pyllyn nuolenta ja kiehnääminen. Joka ilta keskustellaan:

Lilleke: MAAuuuu!
Minä: Joo.
Lilleke: Mou. Mou. Mourrr.
Minä: No niin.
Lilleke: Mou purr mou mou mou mou..
Minä: Joo-o.
Lilleke: Mou. Mou. Mou. Mou.
Minä: Mene vaan syömään.
Lilleke: *tuijottaa*
Lilleke: Mou. Mou. Mou.
Minä: Ai sä halusitkin nuolla pyllyä.
Lilleke: Kurrrmou.



Saatiin eläinlääkärille leikkausaika maanantaiksi. Vähän hirvittää, että miten Lilleke selviää kaksi viikkoa kaulurin kanssa, kun ei pääse nuolemaan turkkia. Ja miten kipeä hän on leikkauksen jälkeen? Haluaisin ottaa kissanhoitovapaata töistä! Toivottavasti leikkiminen alkaa leikkauksesta toipumisen jälkeen kiinnostaa. Lilleke ei tunnu ymmärtävän lelujen päälle mitään. Hän tarkkailee kyllä jos palloa vierittää ja kävi nuuhkimassa työkaverilta saamiani pingispalloja, mutta ei koske tassulla mihinkään. Kun heilutin tikkua jonka päässä on höyheniä, kissa tuijotti rannettani (mikä pallopää!).


Karvaa Lillenistä lähtee edelleen tukuittain. Eilisen päivän saldo oli niin mahtava, että mietin harjataanko me häntä liikaa. Toisaalta oksentaminen on nyt loppunut, vaikka kissa nuoleekin itseään usein. Ehkä olemme osanneet helpottaa miurulaisen oloa.

Poikaystävää vailla

Olemme valaistuneet! Nimittäin, aloin jo eilen ihmetellä Lilleken naukumista, kun se oli pikemminkin kurnuttavaa ääntä kuin naisellista miuta. Tänään tyttö kiehnäsi sängyllä ja sohvalla, hiissasi itseään ees taas. Kun vetelin kissalta Furminatorilla karvoja pois, hän nosti takapuolta pystyyn jatkuvalla syötöllä ja kurnutus kiihtyi. Vihdoin älysin yhdistää lapsuudesta tutun kissan mouruamisen Lilleken kurnutukseen. Eihän se meitä öisin ikävöi, vaan jotain kuumaa kollia!

Katselin kiiman oireita netistä ja kissakirjasta:
*kiimakierto alkaa tavallisesti tammi-helmikuussa
*ääntely voimistuu
*kissa haluaa normaalia enemmän huomiota
*puskee ja hankaa itseään kalusteisiin
*kieriskelee
*nostaa takapäätään ja kääntään häntänsä sivuun

Lillekeen pätee nuo kaikki! Lisäksi hän on t o d e l l a levoton, ilmeisesti etsii poikaystävää kaikista huoneista. Huomenna soitto eläinlääkärille ja mouruaja leikkaukseen!



Ja loppuun muutama kuva:

Pieniä ihmeitä

Eilen kävivät Lilleken ensimmäiset vieraat. Kissa ei ollut vieraista moksiskaan, antoi silittää ja oli ihan rauhallinen. Liekö kuitenkin vähän stressannut, nimittäin alkuyöstä tuli karvapallo-oksennuksen lisäksi pieni pissa olohuoneen toiselle matolle. Huolestuttiin ja mietittiin onko toaletissa joku vika vai miksi hän teki matolle. Vaihdettiin koko kakkalaatikon hiekka ja toivottiin parasta.

Aamulla pääsin ensimmäiseksi siivoamaan oksennukset. Perinteisiin tyyliin kaksi länttiä oli lattialla ja yksi matolla. Laatikosta löytyi se mitä pitikin ja ruokakuppi oli tyhjä. Mikä helpotus! Oksentaminen kuitenkin huolestutti, joten nettieläinlääkärin lisäksi konsultoin kissaveljesten omistajan ja luottoystäväni kanssa. Päädyin rauhoittavan keskustelun jälkeen siihen, että kisulla on vielä muuttostressi päällä. Ehkä vähän ylihuolehdin, mutta eikös äidit tee niin?

Hyviä merkkejä syömisen ja vessakäyntien lisäksi, on uuden paikan valinta ja jonkinlainen leikintynkä. Yöllä Lillukka oli kiskonut toisen puussa roikkuvan leluhiirin irti. Ajattelin vain, että jee, meidän pieni haluaa kuin haluaakin leikkiä!



Yö taisi olla taas aika rankka, kun löytöretkeilijä vietti päivän puun keskellä sijaitsevassa pesässä.



Lilleke on yllättynyt meidät monella asialla: hän ei ole raapinut sohvaa, osaa käydä laatikolla (no se pieni matto-äksidentti tässä oli..),raapii kiipeilypuuta ja tutkii paikkoja vaikka vähän pelottaakin. Suurin yllätys tuli kuitenkin tänään. Oksentelun hillitsemiseksi päätimme kokeilla Furminator-kampaa Lilleken turkkiin. Tiheäpiikkinen kampa kerää irtokarvan eivätkä karvat päädy vatsaan. Moni kissa vierastaa tätä kampaa ja olin varma, että Lilleke säntää pakoon heti kun kampa koskettaa selkää. Mutta mitä vielä, kehrääminen vain kiihtyi! Kissa näytti rakastavan Furminatoria ja kampaan tarttui melkoinen tukko karvaa. Ihanaa!



Ollaan naureskeltu meidän "yksinäisen vaeltajan" tassutteluille. Lilleke noudattaa kiipeilypuusta lähtiessään yhtä ja samaa tyyliä: puun juurelta kävellään häntä alhaalla ja hiukan kyyryssä ruokapöydän kulmalle. Sieltä tuijotellaan alkoviin ja päästetään muutama naukaisu. Sen jälkeen lipastoa hipoen eteisen puolelle, josta matka jatkuu seinän oikeaa laitaa pitkin keittiöön tai vessaan. Takaisin tullaan taas oikea kylki seinää vasten. Jos jompi kumpi meistä on noussut sohvalta, paluu puuhun tapahtuu puolijuoksua. Koko tämä reitti mennään oikea korva pystyssä ja vasen luimussa! Mahtava tyyppi! :D

Tänään näimme myös ensimmäisen leikin näköisen touhun, kun Lilleke ihmetteli ripustamaani Wubble-hiirtä sen viime yönä tuhotun hiiren tilalla.

Yön tuholainen, päivän suloinen

Lilleke näyttää valinneen omaksi paikaksi kiipeilypuun yläpesän. Siellä hän on viettänyt päivää aamusta asti. Minä taas vietin aamun oksennuksia siivoten. Kolme oli rykäisty lattialle, mutta yhden se onneton oli päästänyt matolle. Aaargh! En vieläkään tiedä onko tuo sitä karvapallojen oksentamista vai protestoiko neiti näin, kun ei päässyt yöllä makuuhuoneeseen.



Yöllä oli käyty myös ruokapöydällä, kun liina oli lattialla ja pöydän reunassa pikkuinen viilto (aaargh!) sekä keittiössä ihmettelemässä keraamista liettä, ainakin pöydällä olevista karvoista päätellen. Onneksi liedessä on lukko, jonka mekanismi on Lilleken älylle liian haastava.

Olen vähän huolissani kun ruoka ei näytä kissalle maistuvan. Vettäkin hän juo kovin vähän. Jännittääkö syöminen vai pelottaako keittiössä käynti? Toivottavasti hän menee kupille kun vatsa kurnii...

Kiipeilypuun salaisuus

Illalla tapahtui sarja ihmeitä. Ensiksikin Lilleke tuli kakkalaatikosta ulos ja pesi itseään eteisen matolla. Selvä luottamuksen osoitus minusta! Sen jälkeen hän uskaltautui olohuoneeseen ja kipsutti saman tien tutkimaan kiipeilypuuta:





Oltiin aivan hurmioituneita! Tämä oli ensimmäinen kerta kun näimme Lilleken koko pituudessaan ja kävelemässä pystyssä eikä vain kyyryssä häntä maata hipoen. Huokaistiin onnesta ja lähdettiin saunaan.

Kun tultiin takaisin kotiin, Lilleke oli kai ikävöinyt meitä, koska hän oli melkein kuin toinen kissa. Saatiin silittää ja paijata Lillekeä minkä vain ehdittiin. Neitokainen kehräsi ja hyrisi ja hyvä ettei itku päässyt siitä onnen tunteesta mikä tuli!