Pieniä ihmeitä

Eilen kävivät Lilleken ensimmäiset vieraat. Kissa ei ollut vieraista moksiskaan, antoi silittää ja oli ihan rauhallinen. Liekö kuitenkin vähän stressannut, nimittäin alkuyöstä tuli karvapallo-oksennuksen lisäksi pieni pissa olohuoneen toiselle matolle. Huolestuttiin ja mietittiin onko toaletissa joku vika vai miksi hän teki matolle. Vaihdettiin koko kakkalaatikon hiekka ja toivottiin parasta.

Aamulla pääsin ensimmäiseksi siivoamaan oksennukset. Perinteisiin tyyliin kaksi länttiä oli lattialla ja yksi matolla. Laatikosta löytyi se mitä pitikin ja ruokakuppi oli tyhjä. Mikä helpotus! Oksentaminen kuitenkin huolestutti, joten nettieläinlääkärin lisäksi konsultoin kissaveljesten omistajan ja luottoystäväni kanssa. Päädyin rauhoittavan keskustelun jälkeen siihen, että kisulla on vielä muuttostressi päällä. Ehkä vähän ylihuolehdin, mutta eikös äidit tee niin?

Hyviä merkkejä syömisen ja vessakäyntien lisäksi, on uuden paikan valinta ja jonkinlainen leikintynkä. Yöllä Lillukka oli kiskonut toisen puussa roikkuvan leluhiirin irti. Ajattelin vain, että jee, meidän pieni haluaa kuin haluaakin leikkiä!



Yö taisi olla taas aika rankka, kun löytöretkeilijä vietti päivän puun keskellä sijaitsevassa pesässä.



Lilleke on yllättynyt meidät monella asialla: hän ei ole raapinut sohvaa, osaa käydä laatikolla (no se pieni matto-äksidentti tässä oli..),raapii kiipeilypuuta ja tutkii paikkoja vaikka vähän pelottaakin. Suurin yllätys tuli kuitenkin tänään. Oksentelun hillitsemiseksi päätimme kokeilla Furminator-kampaa Lilleken turkkiin. Tiheäpiikkinen kampa kerää irtokarvan eivätkä karvat päädy vatsaan. Moni kissa vierastaa tätä kampaa ja olin varma, että Lilleke säntää pakoon heti kun kampa koskettaa selkää. Mutta mitä vielä, kehrääminen vain kiihtyi! Kissa näytti rakastavan Furminatoria ja kampaan tarttui melkoinen tukko karvaa. Ihanaa!



Ollaan naureskeltu meidän "yksinäisen vaeltajan" tassutteluille. Lilleke noudattaa kiipeilypuusta lähtiessään yhtä ja samaa tyyliä: puun juurelta kävellään häntä alhaalla ja hiukan kyyryssä ruokapöydän kulmalle. Sieltä tuijotellaan alkoviin ja päästetään muutama naukaisu. Sen jälkeen lipastoa hipoen eteisen puolelle, josta matka jatkuu seinän oikeaa laitaa pitkin keittiöön tai vessaan. Takaisin tullaan taas oikea kylki seinää vasten. Jos jompi kumpi meistä on noussut sohvalta, paluu puuhun tapahtuu puolijuoksua. Koko tämä reitti mennään oikea korva pystyssä ja vasen luimussa! Mahtava tyyppi! :D

Tänään näimme myös ensimmäisen leikin näköisen touhun, kun Lilleke ihmetteli ripustamaani Wubble-hiirtä sen viime yönä tuhotun hiiren tilalla.