1) Lilleke jää päiviksi kaapin ja seinän väliin ja siinä samalla polttaa turkkinsa ja
2) En ehtinyt näyttää vessaa, joten aamulla voin hajun perusteella etsiä kissan keksimän pisuaarin.
Huoli oli turha. Emme ehtineet kovin kauaa sängyssä maata, kun kuului hyvin selvä MIU! Kurkkasin makuuhuoneen oven raosta ja eteisessä minua tuijotti pelokas silmäpari. En ehtinyt edes kissaa sanoa (hahaa!), kun Lilleke jo säntäsi olohuoneeseen. Hän oli kuin olikin löytänyt vessan ja totesin Öko-purun olevan mainio keksintö: ei sotke juuri lainkaan ja peittää hajut.
Yö oli kaikin puolin levoton. Vähän väliä kuului naukumista, joka taukosi heti kun kissa kuuli meidän äänen. Koska olimme päättäneet ettei kissalla ole asiaa makuuhuoneeseen, pidimme oven vain hitusen raollaan. Kuvittelin ettei Lilleke edes uskalla tulla meidän luokse, mutta niin vain häntä vilahti ja neiti piiloutui sängyn alle. Ei uskallettu muuta kuin kuiskutella ja ihmetellä. Sitä ramppaamista kesti koko yön; oven raosta juoksentelua ja naukumista. Kissa kävi jossain välissä yötä jopa kokeilemassa nopeasti tassulla sängyn pehmeyttä jalkopäässä. Eeva torkkui pari tuntia sohvalla, mikä selvästi rauhoitti kissaa, mutta heti kun palasi sänkyyn niin naukuminen alkoi. Lillekellä on kova ääni, nimittäin minäkin kuulen sen miut ja maut korvatulppien läpi! Olo oli kuin vastasyntyneen vauvan äidillä: kauhea huoli siitä onko kaikki hyvin.
Kumma kyllä, aamulla ei väsyttänyt vaikka kello soitti melko pian kuuden jälkeen. Neitokainen oli löytöretkeillyt yöllä, nimittäin löysin tyhjän kukkaruukun ja äidiltä saamani rönsyliljan taimen lattialta:
Lisäksi Lilleke oli oksentanut pariin paikkaan ruokalusikalliset nestettä (karvapalloja?), jotka Eeva löysi myöhemmin. Kissa näytti ottaneen itselleen oman paikan ruokapöydästä:
Sain lukea lehteä kissan kyyristellessä tuolilla. Ilmeisesti liikkumattomuuteni kannusti Lillekeä liikkumaan ja hän uskalsi kierää koko olohuoneen. Lopuksi paikka löytyi ikkunalaudalta, jossa tosin vähän näytti pelottavan:
Päivän nuppunen vietti sängyn alla ja katseli raapimispuun kasaamista:
Puussa olisi pesä ja pehmeitä koreja, mutta pikku pallonaama on löytänyt mieleisen paikan omasta kakkalaatikostaan! Voi elämä! Ei sen kanssa voi muuta tehdä kuin leikkiä tuijotusleikkiä (jonka pyöreäsilmäinen pölliäinen voittaa 6-0) ja odottaa että rohkeus riittäisi tulla ulos.
Lilleke on muuten vähän hassu tyyppi: hän ei vielä uskalla lähestyä meitä, mutta jos hävitään näkyvistä tai kuuluvista, niin paniikki iskee. Onneksi hän antaa jo silittää ja jopa kehräsi Eevalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti