Yön tuholainen, päivän suloinen

Lilleke näyttää valinneen omaksi paikaksi kiipeilypuun yläpesän. Siellä hän on viettänyt päivää aamusta asti. Minä taas vietin aamun oksennuksia siivoten. Kolme oli rykäisty lattialle, mutta yhden se onneton oli päästänyt matolle. Aaargh! En vieläkään tiedä onko tuo sitä karvapallojen oksentamista vai protestoiko neiti näin, kun ei päässyt yöllä makuuhuoneeseen.



Yöllä oli käyty myös ruokapöydällä, kun liina oli lattialla ja pöydän reunassa pikkuinen viilto (aaargh!) sekä keittiössä ihmettelemässä keraamista liettä, ainakin pöydällä olevista karvoista päätellen. Onneksi liedessä on lukko, jonka mekanismi on Lilleken älylle liian haastava.

Olen vähän huolissani kun ruoka ei näytä kissalle maistuvan. Vettäkin hän juo kovin vähän. Jännittääkö syöminen vai pelottaako keittiössä käynti? Toivottavasti hän menee kupille kun vatsa kurnii...